maanantai 22. elokuuta 2016

MUUTTO


Heippahei!

Tulin nyt kertomaan teille elämäni ensimmäisestä muutosta, kuten muutama postaus taaksepäin siitä tulin maininneeksi.

Aloitetaan vaikka kysymyksestä; Miksi muutin? Pitkä tarina, koitan kertoa lyhkäisesti!
Kaikki lähti siitä, kun sairastuin ysiluokalla koulun sisäilmaongelmien takia, jonka myötä kävin ysiluokan kevätlukukauden suurimmaksi osaksi kotikoulussa, siis itsenäisesti opiskellen. Olen siitä tainnutkin jotain joskus myös mainita. Tämä johti siihen, etten pystynyt käymään Haapavedellä lukiota, josta seurasi sopivan lukion metsästäminen. Kärsämäen lukio osottautui hyväksi paikaksi, joten siellä jatkoin oiskelujani vuosi sitten linja-autolla kulkemalla. Kuitenkin nyt kesällä linja-autovuoro lakkautettiin, jonka takia muutto tuli pakkona eteen, jos tahdoin käydä lukion loppuun.


Mitkä fiilikset? Alussa olin ahdistunut ajatuksesta, että ihan oikeasti joudun muuttamaan pois kotoa ja pois Haapavedeltä, jossa minulla on koko elämä koulua lukuunottamatta. Ei siinä, että Kärsämäessä olisi mitään vikaa tai etten täällä viihtyisi. En vain ikinä ollut ajatellut, että ennen lukion päättymistä tulisin muuttamaan.
Pikkuhiljaa kun asiaa alkoi ajattelemaan muilta näkökulmilta, löytyi siitä paljon positiivistakin! Ei enää kuuden herätyksiä, linja-autolla kulkemista, pitkiä päiviä odotusten takia ja pääsen hyödyntämään hypyt ja lyhyemmät koulupäivät aivan eri tavalla. Kaikista parhain ja lohduttavin asia kuitenkin oli tieto siitä, etten joutuisi asumaan yksin, sillä sain kämppiksen! :--)
Muuton lähestyessä tunteet oli tosi ristiriitaiset! Yritin kovasti ajatella näitä positiivisia puolia, mutta samalla hieman ahdisti ja pelotti koko ajatus. Tietenkin oli myös stressi kaikkien asioiden hoitamisesta, hankkimisesta ja pakkaamisesta, joka tuntui vain niin kamalan oudolta.


Nyt olen asunut täällä pari viikkoa ja on mennyt paljon paremmin, kuin olin ajatellut!  Ensimmäinen viikko oli hassu, joka päivä oli uusi niin kämpässä kuin koulussa pitkän loman jälkeen. Viimeviikolla tunteet taas kävi vuoristorataa; on kiva olla täällä, mutta olisi kiva olla myös kotikotona. Viimevuonna vapaa-aikaa ei kauheasti ollut ja nyt kun sitä on, tuntui etten saa aikaa millään kulumaan.
Ensikuussa onneksi alkavat kaikki harrastukset pyörimään, joten olen ajatellut itsekin liittyä johonkin :--)


Täällä sitä sitten asutaan ainakin niin pitkään, kunnes saan ajokortin reilun vuoden päästä. Olen ajatellut käydä abivuoden kotoa käsin ja kulkea sitten autolla koulussa, matka kun ei kuitenkaan kovin pitkä ole.

Joskus sitä miettii, että miksi oi miksi tämäkin piti tulla nyt eteen. Elämä on hassua, ikinä ei tiedä mikä odottaa! Täytyy vain tottua ajatukseen ja antaa elämän viedä. Tämäkin otetaan uutena ja kasvattavana kokemuksena!


❤️' Roosa

6 kommenttia:

  1. jos se helpottaa, kun harrastukset alkaa. Ja onhan se matkustaminen rankkaa joka päivä. Saa voimia opiskeluun, kun ei tarvitse kulkea. Viikonlopuksi aina kotiin:)

    VastaaPoista
  2. Oon aina niin ylpeä susta muru. Oot ottanu isoja askelia, mikä kasvattaa sua paljon! Asiat järjestyy omalla painollaan ja elämä kantaa lopulta aina. <3 <3
    Ps. Proud of your positive attitude ;)

    VastaaPoista
  3. Ihana Roosa <3 Varmasti pikku hiljaa kaikki asiat löytää paikkansa ja totut kaikkeen uuteen (: tsemppii koulunkäyntiin!

    VastaaPoista